Tosiaan, miks mun olis pitäny jättää tekemättä uusi blogi kun voin sen tehdäkin. :) Se, miksi tämän blogin tein, voi johtua monesta syystä. Ensimmäinen syy on varmaankin se, että tykkään kirjoittaa, mutta eipä kai innosta koko aikaa kirjoittaa vaan tarinoita. Toinen syy voisi olla sellainen, että kaipaan blogin kirjoitusta ja kolmas syy se, että oon tänään kipee ja mulla on tosi tylsää. :)

Kukapa oikeastaan on Char? Mikä on tytön tarina?

Olipa hyvinpitkälti vuosi 1995 kun nainen nimeltä Jaana matkusti sairaalaan synnyttämään (miten ihanan mielenkiintoista). Lapsi syntyi melko tarkkaan ja tasan klo 8.14 tiistaina 26.9.1995. Ilkeää laittaa äiti 9 tunniksi synnyttämään. xD Tyttö oli hirvittävän läski ja painoi jopa 3910g, etovaa! Nyt paino tosin on moninkertainen. ;) Pituudeltaan tyttö oli n. 50cm. Perheeseen kuului jo isosisko, Minttu, joka oli melkein kaksi vuotta vanhempi ja tietysti myös kumpikin vanhemmista. Isä ja isosisko onnittelivat kaikenlisäksi oikein radion kautta pientä tyttövauvaa ja äitiä.

Ja miten epäreilua, pääsin kotiin 30.9 ja minut vietiinkin heti hoitoon! Siis mamman ja papan luoksi tunniksi. ;)

Oli 5.11, kun perheen koti täyttyi ihmisistä. Suku oli jo tuolloin suuri. Kyseessä oli pienen tytön ristiäiset. Oli se varmasti kamalaa kun pappi laittoi sitä vettä päälleni. Nimekseni sain Veera Charlotta [sukunimi]. Toinen nimi on haettu hautakivestä, kirjaimellisesti voit valita maallista tai taivaallista! xD Ennen ristiäisiä ja vielä jopa sen jälkeenkin minua kutsuttiin hirveillä lempinimillä, joita oli mm. Paksu-Bertta (ilkeää), Klapi (ilkeämpää), Veeku, Päivänpaiste (valetta), Hubo-Hubo (mitälie) ja Veekari.

On vuosi 1996 ja kesä. Äiti laskee tyttärensä ruoholle istumaan. Eipä hetkeksikään voi alle vuoden ikäistä siihen jättää ja mennä pihan toiseen päähän, kun tämä syö jo ruohoa siellä. Isosisko toteaa viisaasti: "Veera on pikkuinen lehmä".

Hypätään tässä vuoden 1996 pikkujouluun. Ovesta sisään kävelee nainen nimeltä Mari. Hän kantaa mukanaan pientä kissanpentua, joka pääsee asumaan perheen luokse. Kissa on pikkujoululahja. Kissa saa nimekseen Nelli, Veeralla tosin ei paljoa sanavaltaa nimeen ollut.

Mennäänpä suoraan 4.7.1998 päivään. Sama nainen oli taas sairaalassa. Samasta asiasta. Hän synnytti kahdelle "prinsessalleen" pikkuveljen, elikä kolmannen lapsen. Isän ensimmäiset sanat vaimonsa synnytyksen jälkeen olivat: "herranjestas, sil on munat!" Olipas yllättävää, lapsi oli nimittäin poika. Jonain päivänä jotain kuuta pojalla oli ristiäiset. Hän sai nimekseen Valtteri [toinen nimi] [sukunimi].

Vuonna 2001 on jännittävät paikat. Tyttö seisoo vaaleanlila reppu selässään, sininen takki päällään äidin ottaessa kuvia. Tyttöä ei hirvittävästi jännitä, vaikka onkin ensimmäinen koulupäivä. Myös matkatöitä tekevä isä saattaa lapsen muun perheen kanssa kouluun. Paras ystäväkin, Sofiksi kutsutaan, oli mukana. Koulussa oli aika jännittävää. Jännitti niinkin kovin, ettei meinannut karjalanpiirakaa jaksaa syödä. Ruokana olikin siis ensimäisenä koulupäivänä karjananpiirakkaa ja "trippimehua" (pillimehu).

Ikää on kertynyt jo mahtavat 9 vuotta. Perhe juttelee vakavasti koiran hankinnasta. 5.9 syntyy westiepentue n. 1h matkan päässä kotoa. Käymme tutustumassa pieniin valkoisiin, marsun kokoisiin pentuihin. Se kaikkein pulskin tulee meille 7 viikon ikäisenä.

Tyttö on 10½ vuotta, kun nainen ajaa pihaan auton kanssa. Hän avaa takaluukun ja kuljetusboxin. Anne nostaa pihalle pienen herrasmiehen, joka on ruskeanmusta australianterrieri nimeltään Temora´s American Express, tutummin Yankee, Yenx tai Jenkki. Poika on alusta asti hirvittävän leikkisä, eikä ujostele yhtään. Onhan tämä hänen toinen asuinpaikkansa. Amerikasta hänet on tuotu. Remu ja Jenkki tulevat heti hyvin toimeen ja Jenkkiä ihaillaankin koko päivä.

Siirrytään päivään 19.8.2008. Tyttö herää aamulla klo. 6.30, ja jää kotiin muiden sisarusten lähdettyä kouluun, koska on kipeä. Hän avaa tietokoneen ja tekee itselleen blogin. :)

CHAR NYT:

Istun koneella ja syön ranskalaisia. Paistoin ne äsken ja totesin, ettei musta kokkia voi tulla. :'D Aika palaneita... Leipominen sujuu ihan hyvin, mutta siis ihan ruokaruoka laiton kanssa on hieman "ongelmia". :) Mutta kyllä näkin ranskalaiset kelpaa (ranskikset - lempiruokaa). Enhän mä paljon muuta syökään kun ranskalaisia. No okei, kyllä nyt jotain tyyliin pastaa yms. Iskä tässä jo uhkas ilmottaa luokanvalvojalle että laittaa mut erityisruokatarkkailuun, mutta ei kannata. Mä vaan en tykkää monestakaan ruoasta. Kyllä mä sitä syön mistä pidän. :) Joo... ei kai tässä nyt pelkästä ruoasta puhuta, vaan siitä mitä teen nyt. En kai paljoa muuta. :)